Hanna-Kaisa Korolainen
Hanna-Kaisa Korolainen on monipuolinen taiteilija ja muotoilija.
Hän aloitti valokuvaajana, erikoistuen omakuviin ja polaroideihin. Myöhemmin hän muutti Ranskaan työskentelemään muodin parissa ja ruokki estetiikkaansa pariisilaisen rockskenen, maaseudun antiikkimarkkinoiden ja Saint Laurentin dekadenssin parissa. Vuosikymmen myöhemmin hän palasi koti-Suomeen, ja suunniteltuaan kuoseja Marimekolle, keskittyi taidetekstiileihin, lasiin ja keramiikkaan.
Korolaisen teoksia on nähty laajasti Suomessa ja ulkomailla, Pekingistä Milanoon ja New Yorkiin. Hänen viimeisimmät näyttelynsä ovat muun muassa EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Designmuseo Helsinki, Suomen käsityömuseo, Pohjanmaan museo, historiallinen jugendkohde Hvitträsk tai Snow-galleria Berliinissä. Taiteellisen työskentelynsä ohessa hän opettaa Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella. Hän väitöskirjansa ”The Making of Inspiration – From Monet to Warhol and beyond” julkaistiin 2022 (Aalto ARTS Books).
Työhistoria
Työkokemus
Koulutushistoria
Aalto-yliopisto
Taiteen tohtori
2016 – 2022
Aalto-yliopisto
Tekstiilitaiteen maisteri
2012 – 2015
Työnäytteet
2022
Käsintuftattu ryijyMohair, villa, silkki174 x 280 x 3 cmYksityiskokoelmaKuva: Anne Kinnunen
2022
Käsintuftattu ryijyMohair, villa, silkki34 x 42 x 3 cmKuva: Anne Kinnunen
2022
Käsinkudottu digitaalinen jacquardSilkki, puuvilla, kuivapastelli107 x 162 cm (ilman hapsuja)
2022
Käsintuftattu ryijyMohair, villa, silkki220 x 180 x 3 cmKuva: Anne Kinnunen
2023
”Armas Aika” oli teosehdotus Kansallismuseon uudisosan julkisen taiteen kilpailuun. Se olisi ollut toteutuessaan yli 80m2 suuruinen käsin tuftattu ryijy. Ehdotus valittiin yleisön suosikiksi.
Armas aika –teos olisi ollut valmistuessaan 82,65 m2 kokoisena suurin Suomessa kokonaan käsityönä valmistettava, käsin tuftattu ryijy. Teoksen nimi viittaa Kansallismuseon puutarhan alkuperäiseen suunnittelijaan Armas Lindgreniin sekä suomalaisten koulujen kevätjuhlissa, juuri ennen kesälomille lähtöä perinteisestilaulettavaan Suvivirteen. Teoksen ’armas aika’ ei johdata ajatuksia ainoastaan kesään vaan puutarhaan eri vuodenaikojen vallitessa – teoksessa lentävätvalkoiset omenapuunkukkien terälehdet assosioituvat hahtuvaiseen lumisateeseen, joka talven koittaessa peittää maan ja suojaa sitä seuraavaa kasvukauttavarten. Teoksen kukat kukkivat ja lehdet vihertävät myös keskellä pimeintä ja kylmintä talvea antaen lupauksen aina uudelleen koittavasta keväästä.
