Muotoilun ABC

Ajoneuvomuotoilu on prosessi, jossa suunnitellaan ja kehitetään ajoneuvojen ulkoasua ja sisätiloja: muotoja, linjoja, mittasuhteita ja yksityiskohtia kuten valoja, peilejä, ajovaloja ja koristelistoja. Suunnittelijoiden on otettava huomioon myös ajoneuvojen toimivuus, käytettävyys, turvallisuus ja kestävyys.

Hyvä ajoneuvomuotoilu voi tehdä ajoneuvosta houkuttelevamman, helpomman käyttää, mukavamman ajaa ja turvallisemman. Se voi myös erottaa ajoneuvon kilpailijoistaan ja auttaa yrityksiä luomaan brändi-identiteettiään ja tunnistettavuuttaan.

Artenomi on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon tutkintonimike. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä ja opinnot kestävät noin 4 vuotta.

Artesaani on ammatillisessa oppilaitoksessa suoritettava käsi- ja taideteollisuusalan toisen asteen tutkinto. Artesaanin tutkinto on 120 opintoviikon laajuinen. Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon suorittaminen antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden.

Palvelumuotoilussa arvolupaus (value proposition) tarkoittaa selkeää ja tiivistä lupausta siitä, millaista arvoa palvelu tai tuote tarjoaa käyttäjälle tai asiakkaalle. Se vastaa kysymyksiin, miksi asiakas valitsee juuri kyseisen palvelun ja miten se ratkaisee hänen ongelmansa tai täyttää tarpeensa. Hyvä arvolupaus erottaa palvelun kilpailijoista ja korostaa sen hyötyjä ja ainutlaatuisuutta.

Backstage käsittää kulissien takana tapahtuvat prosessit ja järjestelmät, jotka tukevat palvelun toimittamista, mutta eivät ole asiakkaiden nähtävissä. Backstage on yhteydessä frontstage-termiin.

Benchmark eli vertailuanalyysi on tuotteen tai suunnittelukonseptin vertaamista muihin vastaaviin markkinoilla tai toimialoilla oleviin tuotteisiin tai malleihin. Se on tapa tunnistaa parhaat käytännöt, arvioida suunnittelun vahvuudet ja heikkoudet sekä etsiä parannuskeino. Analyysi voidaan tehdä suunnitteluprosessin eri vaiheissa, kuten konseptoinnissa, prototyyppiä luodessa tai lopputuotetta arvioitaessa. Prosessiin kuuluu yleensä tiedonkeruu ja analysointi trendien, mallien ja parannusmahdollisuuksien tunnistamiseksi.

Brändi tarkoittaa yrityksen, tuotteen, palvelun tai henkilön mielikuvaa tai mainetta. Se on kokonaisvaltainen käsite, joka kattaa kaiken, mitä organisaatio tekee ja miten se esittäytyy julkisuudessa. Brändi koostuu monista eri osista, kuten yrityksen nimestä, logosta, visuaalisesta ilmeestä, viestinnästä, mainonnasta, markkinoinnista ja asiakaskokemuksesta. Brändi voi olla tärkeä kilpailuetu, koska se auttaa organisaatiota erottumaan kilpailijoista ja rakentamaan uskollisia asiakassuhteita.

Brändin muotoilu on prosessi, jonka avulla luodaan organisaation tai tuotteen visuaalinen identiteetti ja kokonaisvaltainen brändikokemus. Brändin muotoiluprosessi alkaa yleensä brändin strategisella suunnittelulla, joka sisältää brändin arvot, persoonallisuuden, kilpailuedun ja yleisen tavoitteen määrittämisen. Tämän jälkeen luodaan visuaalinen identiteetti, joka heijastaa brändin strategiaa ja arvoja. Brändin muotoilu voi myös sisältää markkinointimateriaalien ja viestintäkanavien suunnittelun, kuten verkkosivujen, some-profiilien, mainosten ja pakkausten suunnittelun.

Design OPS (operations) on lähestymistapa, joka auttaa tiimiä tai organisaatiota näkemään suunnittelun arvon jäsennellyllä tavalla. Laajentaa prosesseihin ja suunnittelutyön integrointiin liittyviä keskusteluita strategiasta käyttöliittymäsuunnitteluun, läheisemmässä yhteistyössä kehitystiimien kanssa.

Design sprint on nopea tapa tiimissä keksiä ja testata uusia ideoita tai ratkaisuja vain viiden päivän aikana. Sen sijaan, että käytettäisiin kuukausia kehittämiseen, tiimi seuraa askel askeleelta etenevää prosessia, jossa ensin ymmärretään ongelma, sitten rakennetaan yksinkertainen versio (prototyyppi) ja testataan se oikeilla ihmisillä. Se on kuin nopea ja keskittynyt työpaja, jonka avulla ratkaistaan iso haaste ja nähdään, toimiiko idea ennen kuin siihen käytetään paljon aikaa ja rahaa.

Design system tarkoittaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa suunnitella ja toteuttaa brändin visuaalinen ilme ja käyttöliittymät. Se on järjestelmä, joka määrittelee brändin graafiset elementit, värit, typografian, ikonit, kuvat ja muut suunnittelua koskevat elementit.

Design systemin avulla voidaan varmistaa visuaalinen yhtenäisyys ja helppokäyttöisyys eri sovelluksissa ja palveluissa. Se on erityisen tärkeää organisaatioille, joilla on useita brändejä, tuotteita ja/tai palveluita.

Dreijaus on tuhansia vuosia vanha saventyöstötekniikka. Dreija eli savenvalajan pyörä koostuu kahdesta perusosasta: pyöreästä levystä ja jalkaosasta. Dreijaa pyöritetään joko jalalla potkimalla tai sähkömoottorilla. Levyn pyöriessä keraamikko voi muotoilla levyllä olevasta savesta monenlaisia esineitä.

Empatiakartta on suunnittelun työkalu, joka auttaa tiimejä ymmärtämään käyttäjiään paremmin kartoittamalla heidän tunteitaan, ajatuksiaan, käyttäytymistään ja tarpeitaan. Se keskittyy siihen, mitä käyttäjät sanovat, ajattelevat, tuntevat ja tekevät, ja tarjoaa kokonaisvaltaisen kuvan heidän kokemuksestaan. Tämä kartta auttaa suunnittelijoita asettumaan käyttäjien asemaan, saamaan oivalluksia heidän motiiveistaan ja haasteistaan sekä luomaan ratkaisuja, jotka ovat käyttäjäkeskeisempiä. Empatiakarttaa käytetään usein suunnitteluprosessin alkuvaiheessa päätöksenteon tukena.

Menetelmä, jolla pyritään tunnistamaan mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja skenaarioita, jotta niitä voidaan hyödyntää suunnittelun pohjana. Ennakointi ja erilaiset tulevaisuuden skenaariot auttavat suunnittelijoita ymmärtämään, miten heidän suunnitelmansa voivat vaikuttaa tulevaisuuteen ja miten tulevaisuuden muutokset voivat vaikuttaa suunnitelmien toteutukseen.

Ennakointi voi sisältää esimerkiksi trendien ja muutosten analysointia, ennusteiden tekemistä, asiakas- ja markkinatutkimuksia sekä yhteistyötä erilaisten asiantuntijoiden kanssa. Ennakointi on erityisen tärkeää pitkän aikavälin suunnittelussa, jossa tulevaisuuden ennustaminen ja sen huomioiminen on tärkeää onnistuneen suunnittelun kannalta.

Ergonomia on tieteenala, joka tutkii ihmisen ja hänen ympäristönsä välistä vuorovaikutusta. Ergonomian tavoitteena on kehittää työympäristöjä ja työvälineitä siten, että ne ovat turvallisia, terveellisiä ja tehokkaita käyttäjilleen. Ergonomia pyrkii löytämään parhaita ratkaisuja, jotka vähentävät rasitusta ja loukkaantumisriskiä, parantavat työtehoa ja ergonomiaa sekä lisäävät käyttäjien mukavuutta ja tyytyväisyyttä. Tämä voi sisältää esimerkiksi eri kokoisten käyttäjien huomioimisen, liikkumisen sujuvoittamisen tai oikeanlaisen valaistuksen käytön.

Ergonomia kattaa useita eri osa-alueita, kuten työpaikan suunnittelun, työasennon ja -liikkeiden optimoinnin, näyttöpäätteiden käytön, käsityökalujen suunnittelun ja käytön, kuljetusvälineiden suunnittelun ja käytön sekä monia muita käyttötilanteita, joissa ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Etnografia on antropologian ja sosiaalitieteiden tutkimusmenetelmä, joka auttaa ymmärtämään ihmisten kulttuurisia käytäntöjä ja sosiaalisia ilmiöitä heidän omassa ympäristössään. Tämä tieto on arvokasta muotoilijalle, joka pyrkii suunnittelemaan tuotteita tai palveluita, jotka vastaavat käyttäjien tarpeita.

Etnografia perustuu pitkäaikaiseen kenttätyöhön, jossa tarkkaillaan tutkimuskohteena olevaa yhteisöä, sen tapoja ja kulttuuria. Tavoitteena on saada mahdollisimman kattava kuva yhteisön elämästä ja arjesta sekä ymmärtää sen kulttuurisia käytäntöjä ja merkityksiä.

Etnografisessa tutkimuksessa käytetään usein erilaisia menetelmiä, kuten haastatteluja, osallistuvaa havainnointia, elämäkertahaastatteluja, visuaalista antropologiaa ja dokumenttianalyysia. Etnografisen tutkimuksen avulla muotoilija voi myös testata prototyyppejä käyttäjien kanssa heidän omassa ympäristössään. Tämä auttaa muotoilijaa saamaan arvokasta palautetta ja kehittämään tuotteita tai palveluita edelleen.

Fajanssia hyödynnetään laajalti keramiikan valmistuksessa, erityisesti keramiikan lasittamisessa sekä värien tuottamisessa. Lasituksen aikana lasitteiden ionit vuorovaikuttavat keramiikan pinnalla olevien ionien kanssa, mikä johtaa kemiallisten sidosten muodostumiseen. Tämän seurauksena lasitteet kiinnittyvät vahvasti keramiikan pintaan ja suojaavat sitä lialta, kosteudelta ja naarmuilta.

Joitakin keramiikan värejä, kuten sinistä ja vihreää, saadaan käyttämällä fajanssia hyväksi. Kun tietyn metalli-ionin, kuten koboltin tai kuparin, lisää lasitteeseen, sen ionit vuorovaikuttavat keramiikan pinnalla olevien ionien kanssa ja muodostavat kemiallisen sidoksen. Tämä kemiallinen sidos voi muuttaa lasitteen väriä, mikä puolestaan antaa keramiikalle halutun värin.

Fasilitointi on prosessi, jossa fasilitaattori auttaa ryhmää tai organisaatiota saavuttamaan tavoitteensa tehokkaammin ja paremmin. Fasilitointi voi tapahtua erilaisissa ympäristöissä kuten koulutuksessa, kokouksissa, työpajoissa, neuvotteluissa tai strategiasuunnittelussa.

Fasilitaattori toimii yleensä neutraalina ja ulkopuolisena henkilönä, joka auttaa ryhmää saavuttamaan yhteisen ymmärryksen ja tekemään päätöksiä yhdessä. Fasilitaattorin rooli on usein ohjata keskustelua, helpottaa ajatusten vaihtoa ja luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri. Fasilitointiin liittyy monia eri taitoja, kuten kuunteleminen, kysymysten esittäminen, ajanhallinta, konfliktien ratkaiseminen ja ryhmädynamiikan ymmärtäminen.

Frontstage viittaa palvelun näkyviin osa-alueisiin, joiden kanssa asiakkaat ovat suoraan tekemisissä. Tämä sisältää esimerkiksi ihmiset, järjestelmät ja fyysiset elementit, joita käyttäjät kokevat, kuten asiakaspalveluhenkilöstö, verkkosivustot tai myymälän fyysinen ympäristö. Frontstage kattaa kaiken, mitä asiakas näkee ja kokee, ja se vaikuttaa merkittävästi hänen kokonaiskokemukseensa ja käsitykseensä palvelusta. Tätä verrataan usein backstageen, joka on asiakkaalle näkymätön osa suunnitteluprosessia.

Graafinen suunnittelu on visuaalisen viestinnän muoto, joka käyttää kuvia, tekstejä ja muita elementtejä kommunikoimaan ideoita ja tietoja. Graafiset suunnittelijat (eli graafikot) käyttävät typografiaa, värejä, muotoilua, kuvia ja muita graafisia elementtejä luodakseen visuaalisesti houkuttelevia ja tehokasta viestintää. Suunnittelijat pyrkivät yleensä löytämään tasapainon visuaalisen houkuttelevuuden ja viestin selkeyden välillä.

Graafinen suunnittelu voidaan jakaa useisiin eri osa-alueisiin, kuten mainonnan suunnittelu, brändin suunnittelu, kirjainmuotoilu, käyttöliittymäsuunnittelu ja pakkaussuunnittelu. Graafisten suunnittelijoiden työskentelyyn voi sisältyä esimerkiksi logojen, esitteiden, mainoskampanjoiden, verkkosivustojen ja mobiilisovellusten suunnittelua.

Häikäisyn esto on tärkeä suunnitteluperiaate, joka liittyy valaistukseen ja visuaaliseen mukavuuteen. Se tarkoittaa keinoja, joilla estetään häikäisyä ja epämiellyttävää heijastumista, joka voi häiritä ihmisten näkökykyä, haitata toimintoja tai aiheuttaa epämukavuutta. Se auttaa varmistamaan visuaalisen mukavuuden ja turvallisuuden eri ympäristöissä.

Ideoinnissa pyritään luomaan uusia ajatuksia ja ideoita, joilla ratkaistaan tiettyjä ongelmia tai saavutetaan tavoitteita. Muotoiluprosessissa ideoinnin tavoitteena on kehittää laaja valikoima erilaisia ideoita, jotka voivat johtaa innovatiiviseen ja toimivaan ratkaisuun. Ideointi on luova prosessi, joka voi sisältää monia erilaisia menetelmiä, kuten aivoriihi, miellekartat, ajattelun pakottaminen ja roolipelaaminen.

Informaatiomuotoilu on visuaalista suunnittelua ja tiedon esittämisen tapa, joka pyrkii tekemään informaatiosta ymmärrettävämpää, helpommin lähestyttävää ja mielenkiintoisempaa. Se yhdistää tietotekniikkaa ja graafista suunnittelua.

Informaatiomuotoilija muuttaa monimutkaiset tietojoukot, tilastot ja muut numeeriset tiedot visuaalisiksi esityksiksi kuten kaavioiksi, infografiikoiksi ja kartografisiksi esityksiksi. Niiden avulla käyttäjät voivat nopeasti ymmärtää ja hallita tietoa. Informaatiomuotoilija vastaa myös tiedon visuaalisesta asusta ja ulkoasusta (värit, fontit, taittotyö).

Informaatiomuotoilu on tärkeä erityisesti monimutkaisten tietojen ja tilastojen esittämisessä, jotta ne ovat helposti luettavia ja ymmärrettäviä. Se voi myös auttaa tekemään tiedosta kiinnostavampaa ja helpottaa sen jakamista eri yleisöille.

Inhimillinen näkemys on syvä ymmärrys ihmisen käyttäytymisestä, tunteista ja motivaatioista. Sitä voidaan käyttää merkityksellisten ja vaikuttavien ratkaisujen luomiseen. Se on havainto, joka paljastaa jotakin oleellista ihmisten elämästä ja heidän kokemuksistaan. Ymmärtämällä inhimillisiä näkemyksiä suunnittelijat voivat paremmin ymmärtää loppukäyttäjien tarpeita, toiveita ja haasteita, mikä voi auttaa heitä suunnittelemaan parempia tuotteita ja palveluita tai parantamaan yleistä asiakaskokemusta.

Prosessi, jossa suunnittelua kehitetään ja parannetaan palautteen ja testauksen pohjalta useissa vaiheissa. Prosessia toistetaan tarvittava määrä kunnes siihen ollaan tyytyväisiä.

Kaupunkimuotoilu on monitieteinen ala, joka pyrkii parantamaan kaupunkiympäristöjen toiminnallisuutta, esteettisyyttä ja kestävyyttä. Kaupunkimuotoilu käsittelee kaupunkitilan suunnittelua, kehittämistä ja hallintaa arkkitehtuurin, maisemasuunnittelun, tuotemuotoilun, palvelumuotoilun tai liikennesuunnittelun näkökulmista.

Keramiikkamuotoilu on yksi muotoilun alalajeista. Se keskittyy keramiikkamateriaalien muotoiluun ja käyttöön erilaisten esineiden, kuten astioiden, koristeiden ja veistosten valmistamisessa. Keramiikkamuotoilijat voivat työskennellä itsenäisinä taiteilijoina tai osana teollisuutta suunnitellen ja valmistaen käyttö- ja koriste-esineitä.

Keramiikkataide on keramiikan muotoilun ja taiteen muoto, joka keskittyy keramiikkamateriaalien käyttöön taiteellisten esineiden valmistamisessa. Se on yksi muotoilun alalajeista, mutta sillä on myös paljon yhteyksiä kuvataiteeseen. Keramiikkataide on tärkeä osa taidehistoriaa, ja se on ollut osa erilaisia kulttuureita ympäri maailmaa tuhansien vuosien ajan.

Kiertotalousperusteinen suunnittelu (tai kiertotalouden mukainen suunnittelu) on tuotteiden ja systeemien suunnittelun lähestymistapa, joka minimoi jätettä ja ympäristövaikutuksia. Se tarkoittaa materiaalien ja resurssien vähentämistä, uudelleenkäyttöä, korjaamista ja kierrätystä.

Kohtaamispiste tai kosketuspiste (touchpoint) on mikä tahansa hetki tai vuorovaikutustilanne, jossa asiakas on yhteydessä yrityksen tarjoamaan palveluun tai brändiin. Kohtaamispisteitä voivat olla esimerkiksi asiakaspalvelupuhelut, verkkosivuston käyttö, fyysinen myymäläkäynti tai sähköpostiviestintä. Nämä pisteet muodostavat asiakkaan kokonaiskokemuksen, ja niiden suunnittelussa pyritään varmistamaan, että asiakaspolku on mahdollisimman sujuva ja miellyttävä. Hyvin muotoillut kohtaamispisteet parantavat asiakaskokemusta ja auttavat rakentamaan vahvaa asiakassuhdetta.

Sanonta ”kokeilun ja erehdyksen kautta” tarkoittaa oppimista tai kehittymistä tekemällä virheitä ja oppimalla niistä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö oppii tekemällä kokeiluja ja testaamalla eri asioita, saa virheiden kautta uusia oivalluksia ja kehittyy. Kokeilu muotoilun ja taiteen alalla tarkoittaa uusien ideoiden, tekniikoiden, materiaalien ja prosessien tutkimista ja testaamista. Kokeilu voi olla spontaania ja intuitiivista tai tarkkaan suunniteltua ja kokeellista, ja se voi johtaa uusiin ideoihin, läpimurtoihin ja innovaatioihin.

Konsepti viittaa abstraktiin ajatukseen, ideointiin tai suunnitteluun, joka kuvaa jotakin yleisellä tasolla. Konsepti voi olla esimerkiksi tuotteen, palvelun, prosessin tai järjestelmän käsitteellinen malli tai suunnitelma, joka kuvaa sen toimintaperiaatteita, ominaisuuksia, tavoitteita ja mahdollisia käyttötarkoituksia.

Konseptia käytetään usein suunnitteluprosessin alkuvaiheessa, kun pyritään hahmottamaan ja kehittämään uusia ideoita ja innovaatioita. Konseptoinnin avulla voidaan myös testata erilaisia lähestymistapoja, arvioida mahdollisia riskejä ja hyötyjä sekä arvioida suunnitelman toteutettavuutta ja kannattavuutta.

Konseptin on tarkoitus antaa yleiskuva siitä, mitä suunnitellaan, jotta toteuttamista voidaan arvioida ja kehittää eteenpäin.

Konseptisuunnittelija on suunnittelun ammattilainen, joka vastaa käsitteellisten mallien ja suunnitelmien kehittämisestä. Konseptisuunnittelijan tehtävänä on kehittää konsepteja, jotka vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja ovat toteutettavissa teknisesti ja taloudellisesti. Konseptisuunnittelija luo yksityiskohtaisia suunnitelmia ja käsitteellisiä malleja, jotka auttavat selkeyttämään suunnitelman tavoitteita ja auttavat kehittämään suunnitelmaa eteenpäin.

Konseptisuunnittelija käyttää monipuolisia suunnittelun ja luovuuden työkaluja ja menetelmiä, kuten visuaalista suunnittelua, prototyyppien rakentamista, käyttäjätutkimuksia ja ideointia. Konseptisuunnittelija työskentelee yleensä tiimissä muiden suunnittelijoiden, insinöörien, markkinointiasiantuntijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Konseptisuunnittelijan tehtävä on kommunikoida tiiminsä ja sidosryhmien kanssa, jotta suunnitelma saadaan vietyä eteenpäin.

Konseptointi on prosessi, jossa pyritään kehittämään uusia ideoita ja luomaan käsitteellisiä malleja tai suunnitelmia, jotka kuvastavat tiettyä tuotetta, palvelua, prosessia tai järjestelmää. Konseptointi on usein aloituspiste suunnitteluprosessissa, jossa pyritään määrittelemään suunnitelman tavoitteet, käyttötarkoitukset ja ominaisuudet.

Konseptointiprosessiin kuuluu usein erilaisia vaiheita, kuten ideointi, tutkimus, suunnittelu, prototyyppien testaus ja iterointi. Tavoitteena on kehittää käsitteellisiä malleja, jotka auttavat selkeyttämään suunnitelman tavoitteita ja auttavat kehittämään suunnitelmaa eteenpäin.

Konseptisuunnittelu on tärkeässä roolissa suunnitteluprosessin alkuvaiheissa, sillä hyvin kehitetty konsepti on tärkeä perusta onnistuneelle suunnittelulle ja lopputuotteelle.

Käytettävyys muotoilussa tarkoittaa suunnittelun ja kehityksen prosessia, jossa tuotteen tai palvelun käytettävyys huomioidaan suunnittelussa. Käytettävyys tarkoittaa tuotteen tai palvelun käyttökokemusta, eli kuinka helppoa ja miellyttävää tuotteen käyttäminen on.

Käyttäjäkokemuksen suunnittelu (englanniksi user experience design, UX) on prosessi, jossa pyritään suunnittelemaan ja kehittämään tuotteita tai palveluita, jotka ovat helppokäyttöisiä, käyttäjäystävällisiä ja tarjoavat miellyttävän käyttökokemuksen. UX-muotoilu keskittyy käyttäjän tarpeisiin, tavoitteisiin ja käyttötilanteiisiin.

Lähestymistapa, jossa suunnittelija keskittyy käyttäjän tarpeisiin ja käyttökokemukseen tuotteen tai palvelun suunnittelussa. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelijan tulee ymmärtää käyttäjän tarpeita ja tavoitteita, käyttäjien käyttäytymistä ja haasteita, jotta hän voi luoda tuotteen tai palvelun, joka vastaa käyttäjän tarpeita.

Käyttäjäpersoona on keino kuvata ja ymmärtää käyttäjäryhmien tarpeita, käyttötapoja ja käyttäytymistä. Se on käytännössä fiktiivinen henkilö, joka edustaa tietyntyyppistä käyttäjää, jolla on tiettyjä tarpeita, tavoitteita, ominaisuuksia ja haasteita. Käyttäjäpersoona auttaa suunnittelijaa keskittymään käyttäjän näkökulmaan ja tarpeisiin suunnitteluprosessin aikana.

Käyttäjäpolku tarkoittaa käyttäjän kokemusta ja toimintoja tuotteen tai palvelun käytön aikana. Se kuvaa käyttäjän matkaa tuotteen tai palvelun käytön alusta loppuun asti ja sisältää erilaisia kohtia, joissa käyttäjä voi tulla kosketuksiin tuotteen tai palvelun kanssa.

Käyttäjäpolun avulla suunnittelijat voivat ymmärtää, miten käyttäjä käyttää tuotetta tai palvelua, mitä vaiheita käyttäjä kulkee, missä kohdissa käyttäjä kohtaa ongelmia tai haasteita ja miten käyttäjäkokemusta voi parantaa.

Käyttäjäskenaarioita käytetään kuvaamaan erilaisia tilanteita, joissa käyttäjä käyttää tuotetta tai palvelua. Skenaarioissa kuvataan käyttäjän tavoitteet, tarpeet ja toiminnot, sekä mahdolliset ongelmat ja haasteet, joita käyttäjä kohtaa käytön aikana. Käyttäjäskenaarioissa kuvataan yleensä myös konteksti, jossa käyttö tapahtuu.

Käyttäjäymmärrys (tai asiakasymmärrys) tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää käyttäjän tai asiakkaan tarpeita, toiveita ja käyttäytymistä sekä niitä haasteita, joita tuotteen tai palvelun suunnitteluun liittyy.

Tämä prosessi sisältää usein erilaisia menetelmiä, kuten haastatteluja, havainnointia, kyselyitä ja käyttäjätestejä, joiden avulla saadaan arvokasta tietoa käyttäjien tarpeista ja mieltymyksistä. Käyttäjä- tai asiakasymmärryksen avulla voidaan suunnitella ja kehittää tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat käyttäjien tarpeita ja parantavat heidän kokemustaan.

Käyttöliittymäsuunnittelu (englanniksi user interface design, UI) keskittyy tuotteen tai palvelun visuaaliseen ulkoasuun ja käyttökokemukseen. UI-suunnittelijat suunnittelevat käyttöliittymän elementit, kuten ikonit, painikkeet, tekstit ja värit siten, että ne ovat helppokäyttöisiä, intuitiivisia ja visuaalisesti houkuttelevia käyttäjälle. Hyvä UI-design on tärkeä osa kokonaisvaltaista käyttäjäkokemusta (UX).

Lasimuotoilu keskittyy lasin muokkaamiseen eri tavoin kuten puhaltamalla, valamalla ja leikkaamalla. Lasimuotoilussa käytetään usein teknisiä taitoja ja tietämystä lasimateriaaleista, jotta voidaan valmistaa laadukkaita ja kestäviä tuotteita.

Lasitus tarkoittaa rakennuksen tai rakenteen varustamista lasilla, joka mahdollistaa valon pääsyn sisään ja samalla suojaa esimerkiksi sateelta, tuulelta ja melulta. Lasitusta käytetään esimerkiksi ikkunoissa, ovissa, terasseilla ja parvekkeilla. Lasituksen avulla voidaan myös parantaa rakennuksen energiatehokkuutta ja ulkonäköä.

Luonnos tarkoittaa muotoilijalle suunnitelman tai idean alkuperäistä ja karkeaa versiota, joka on yleensä tehty käsin paperille tai tietokoneella. Luonnos voi olla nopea raapustus, jolla pyritään saamaan ideoita tai tunteita esiin, tai tarkka piirustus, jossa yksityiskohdat on mietitty tarkasti. Luonnosvaiheessa ideoita testataan ja hiotaan ennen kuin ne viedään pidemmälle suunnitteluprosessissa.

Mallinnus tarkoittaa suunnitteluprosessia, jossa luodaan tietokoneavusteisesti malli tuotteesta, rakenteesta tai järjestelmästä. Mallinnuksessa käytetään erilaisia ohjelmistoja ja tekniikoita, kuten CAD, 3D-mallinnus ja simulointi. Mallinnus auttaa suunnittelijoita visualisoimaan ja testaamaan tuotetta tai järjestelmää ennen sen valmistusta tai toteutusta.

Materiaalituntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa, ymmärtää ja käyttää erilaisia materiaaleja eri tarkoituksiin. Materiaalituntemus sisältää tietoa materiaalien ominaisuuksista, kuten kestävyys, joustavuus, tiheys ja kemialliset ominaisuudet. Tämä tieto auttaa muotoilijoita valitsemaan sopivimmat materiaalit käyttötarkoitukseen ja luomaan toimivia, kestäviä sekä esteettisesti miellyttäviä tuotteita.

Käyttöliittymäsuunnittelussa mockup (malli, mallinnus) on staattinen, yksityiskohtainen visuaalinen esitys käyttöliittymästä. Se näyttää suunnittelun asettelun, mukaan lukien värit, typografian ja kuvituksen, mutta ei sisällä interaktiivisia elementtejä. Mockupeja käytetään esittelemään lopullisen suunnittelun ulkoasua sidosryhmille, jolloin voidaan saada palautetta visuaalisista näkökohdista ennen interaktiiviseen prototyyppiin siirtymistä. Ne auttavat varmistamaan, että suunnittelupäätökset vastaavat käyttäjien tarpeita ja projektin tavoitteita.

Moodboard eli tunnelmataulu on visuaalinen työkalu, jota käytetään ideoiden, tunnelmien ja tyylien esittämiseen ja kommunikoimiseen. Moodboard koostuu yleensä kuvista, väreistä, tekstuurista ja muista visuaalisista elementeistä, jotka kuvastavat suunnittelijan tai tiimin tavoitteita ja visiota. Moodboard-työskentely tarkoittaa prosessia, jossa suunnittelutiimi kokoaa ja jakaa erilaisia visuaalisia elementtejä, joilla luodaan yhteinen näkemys suunniteltavasta tuotteesta tai palvelusta.

Muotoiluajattelu (design thinking) on ongelmanratkaisuprosessi, joka lähtee liikkeelle ihmisten tarpeiden, toiveiden ja haasteiden ymmärtämisestä. Muotoiluajattelun avulla pyritään kehittämään innovatiivisia, käyttäjälähtöisiä ja kestäviä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Muotoiluajattelu korostaa yhteistyötä ja tiimityöskentelyä, luovuutta, kokeilua ja jatkuvaa kehittämistä.

Muotoilukasvatus (design education) tarkoittaa muotoilun ja sen periaatteiden opettamista ja integroimista koulutusjärjestelmään. Muotoilukasvatuksen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden luovuutta, kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja ja visuaalista ajattelua. Se voi sisältää muun muassa piirtämistä, mallintamista, prototypointia, käyttäjäkeskeistä suunnittelua, materiaalituntemusta ja kestävän kehityksen periaatteiden opettamista.

Muotoiluluotain (englanniksi design probe) on suunnittelutyökalu, joka auttaa muotoilijaa saamaan paremman käsityksen asiakkaan tarpeista ja käyttötilanteista. Se voi sisältää esimerkiksi haastatteluja, tehtäviä, havainnointia tai kyselyitä. Se auttaa muotoilijaa keräämään tietoa ja ymmärtämään käyttäjän tarpeita, tavoitteita ja haasteita, jotta hän voi suunnitella paremman lopputuotteen.

Muotoiluoppiminen korostaa oppimisen prosessia, jossa opiskelija oppii luovaa ongelmanratkaisua, kriittistä ajattelua ja yhteistyötaitoja.

Pakkausmuotoilu tarkoittaa tuotepakkauksen ulkoasun ja rakenteen suunnittelua. Pakkauksen tarkoituksena on suojata tuotetta, auttaa sen säilytyksessä ja kuljetuksessa sekä toimia myyntipakkauksena. Pakkausmuotoilussa kiinnitetään huomiota esimerkiksi pakkausmateriaaleihin, logoon ja brändi-identiteettiin, tuotetietoihin ja käytön ohjeisiin sekä pakkauksen käytettävyyteen ja kuluttajakokemukseen.

Palvelumuotoilu (service design) on suunnitteluprosessi, jossa pyritään kehittämään kokonaisvaltaisia palvelukokemuksia asiakkaan tarpeiden mukaan. Se on käyttäjälähtöinen suunnitteluprosessi, joka keskittyy asiakkaan tarpeiden ja käyttökokemusten ymmärtämiseen, palvelun eri vaiheiden suunnitteluun sekä palvelun jatkuvan kehittämisen huomioimiseen.

Palvelun pohjapiirustus tarkoittaa suunnitelmaa, joka kuvaa palvelun fyysistä tilaa tai sen vaiheita. Pohjapiirustuksessa voidaan esimerkiksi kuvata, miten asiakkaat liikkuvat palvelutilassa tai miten palveluprosessi etenee. Pohjapiirustus on tärkeä työkalu palvelumuotoilussa, sillä se auttaa hahmottamaan palvelun kokonaisuutta ja kehittämään sen toimivuutta.

Palvelupolku tarkoittaa asiakkaan kokemaa prosessia, joka alkaa tarpeen tunnistamisesta ja päättyy palvelun käytön päättymiseen. Palvelupolun aikana asiakas voi käydä läpi erilaisia vaiheita ja kohtaamisia palvelun kanssa, kuten palvelun löytämisen, ostamisen, käytön ja palautteen antamisen vaiheet.

Palvelutuokiot (englanniksi service touchpoints) ovat kohtia, joissa asiakas tai käyttäjä kohtaa palvelun tarjoajan, tai palvelun aikana tapahtuvia kohtaamisia. Nämä kohtaamiset voivat olla fyysisiä, kuten henkilökunnan kanssa tapahtuva vuorovaikutus, tai digitaalisia, kuten verkkosivustolla tai mobiilisovelluksessa tapahtuva käyttö.

Palvelutuokiot ovat tärkeitä palvelun suunnittelussa, koska niiden avulla voidaan arvioida asiakaskokemusta ja tunnistaa mahdollisia ongelmakohtia palveluprosessissa. Palvelumuotoilu pyrkii ymmärtämään ja optimoimaan nämä kohdat asiakaskokemuksen parantamiseksi.

Palveluympäristö tarkoittaa fyysistä tai digitaalista ympäristöä, jossa palvelu tapahtuu ja jossa asiakkaat ja palveluntarjoajat ovat vuorovaikutuksessa. Se sisältää kaikki ne tekijät, kuten tilat, välineet, teknologiat ja tunnelman, jotka vaikuttavat palvelukokemukseen. Hyvin suunniteltu palveluympäristö tukee palvelun sujuvuutta ja parantaa asiakkaiden tyytyväisyyttä.

Muotoilijan portfolio on kokoelma näytteitä henkilön aiemmasta työstä, joka on koottu esimerkiksi verkkosivustolle, esitykseen tai painettuun muotoon. Portfolion tarkoituksena on esitellä muotoilijan osaamista ja näyttää potentiaalisille asiakkaille, työnantajille tai yhteistyökumppaneille, millaista työtä hän on aiemmin tehnyt ja millaisia projekteja hän voisi tehdä tulevaisuudessa.

Posliini on keraaminen materiaali, joka koostuu pääasiassa savesta, kvartsista ja feltspaatista. Posliinia käytetään laajalti erilaisten astioiden, koriste-esineiden, kuvanveistosten ja hammasproteesien valmistukseen. Se on kestävä materiaali, jolla on kova ja sileä pinta ja se kestää myös hyvin eri lämpötiloja.

Prototyypillä ja prototypoinnilla tarkoitetaan mallikappaletta ja sen valmistamista, testaamista sekä kehittämistä. Prototyyppi voi olla fyysinen tai digitaalinen, ja sen tarkoitus on simuloida lopullista tuotetta tai palvelua käytännössä ja mahdollistaa sen testaaminen ja käyttäjäpalautteen kerääminen. Prototypioinnin avulla voidaan havaita mahdolliset ongelmat ja kehityskohteet varhaisessa vaiheessa, mikä säästää aikaa ja kustannuksia myöhemmin tuotteen tai palvelun kehittämisessä.

”Quick and dirty prototype” tarkoittaa nopeasti ja helposti tehtyä prototyyppiä, joka ei ole välttämättä lopullinen tuote, vaan pelkästään testattavaksi tarkoitettu malli. Tämä prototyyppi voidaan tehdä nopeasti ja edullisesti käyttäen esimerkiksi paperia, kartonkia, teippiä tai muita helposti saatavilla olevia materiaaleja. Quick and dirty prototypea voidaan käyttää varhaisessa vaiheessa tuotekehitystä, jotta voidaan testata erilaisia ideoita ja saada nopeasti palautetta.

Rautalankamalli, eli wireframe, on yksinkertainen visuaalinen esitys verkkosivuston tai sovelluksen käyttöliittymästä. Se toimii suunnittelun pohjana ja keskittyy rakenteeseen ja toiminnallisuuteen ilman visuaalisia yksityiskohtia, kuten värejä tai grafiikkaa.

Tietokoneavusteissa suunnittelussa (CAD) renderöinti on tietty näkymä kolmiulotteiseen malliin, joka on muutettu realistiseksi kuvaksi. Renderöinti voi pyrkiä fotorealismiin tai ei-fotorealistiseen tulokseen. Renderöintia käytetään tietokone- ja videopeleissä, simuloinnissa, elokuvien ja television erikoistehosteissa sekä muotoilun apuna.

Service blueprint tarkoittaa palvelun suunnittelussa käytettyä menetelmää, jossa palvelun eri vaiheet ja sidosryhmät kuvataan visuaalisesti yhdessä asiakkaan polun kanssa. Blueprintin avulla voidaan hahmottaa, miten palvelu toimii ja millaisia resursseja ja palvelupisteitä tarvitaan. Se auttaa myös tunnistamaan palveluprosessin pullonkauloja ja kehittämiskohteita.

Palvelumuotoilussa sidosryhmä viittaa henkilöön, ryhmään tai organisaatioon, joka on mukana palvelun suunnittelussa, jota palvelu koskee tai joka on siitä kiinnostunut. Sidosryhmiin voi kuulua loppukäyttäjiä ja asiakkaita sekä työntekijöitä, toimittajia, johtoa ja ulkoisia kumppaneita. Heillä on keskeinen rooli palvelumuotoiluprosessissa, sillä heidän tarpeensa, odotuksensa ja näkökulmansa muokkaavat palvelun kehitystä. Sidosryhmät osallistuttamalla suunnittelun alkuvaiheessa voidaan varmistaa, että palvelu ei ainoastaan täytä käyttäjien tarpeet, vaan se myös tukee liiketoiminnan tavoitteita ja toiminnallisia vaatimuksia, luoden näin tehokkaamman ja osallistavamman ratkaisun.

Siirtymämuotoilu (englanniksi transition design) on muotoilun ala, joka keskittyy globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen, ratkaisemiseen. Siirtymämuotoilu pyrkii yhdistämään muotoilun, systeemiteorian ja kestävän kehityksen periaatteita uusien ratkaisujen löytämiseksi ja käytäntöön viemiseksi. Se korostaa yhteistyötä ja osallistavaa suunnittelua, joka mahdollistaa monipuolisen asiantuntijajoukon osallistumisen ratkaisujen kehittämiseen.

Sisustusarkkitehti on henkilö, joka suunnittelee ja toteuttaa sisätilojen suunnitteluprojekteja, kuten asuntojen, toimistojen, kauppojen, ravintoloiden ja hotellien sisustuksia. Hän huomioi tilojen toiminnallisuuden ja esteettisyyden sekä valitsee sopivat materiaalit, kalusteet ja valaistuksen tilan käyttötarkoituksen ja tyylin mukaan. Sisustusarkkitehdin työ voi sisältää myös tilojen rakenteellisia muutoksia ja materiaalivalintoja.

Sisustusarkkitehtuuri on suunnittelualan osa-alue, joka keskittyy sisätilojen muotoiluun ja toteutukseen. Se yhdistää toiminnallisuuden ja estetiikan, jotta tilat olisivat sekä käytännöllisiä että visuaalisesti miellyttäviä. Sisustusarkkitehdit suunnittelevat muun muassa tilojen rakenteellisia muutoksia, kalustusta, valaistusta ja materiaalivalintoja ottaen huomioon käyttäjien tarpeet ja tilan käyttötarkoituksen. He työskentelevät usein esimerkiksi kotien, toimistojen, kauppojen ja julkisten tilojen parissa.

Sisustussuunnittelu tarkoittaa tilojen sisustamisen suunnittelua ja toteutusta. Sisustussuunnittelija suunnittelee tilojen toiminnallisuuden, ergonomian, esteettisyyden ja tunnelman huomioiden esimerkiksi valaistuksen, värityksen, materiaalivalintojen ja kalusteiden avulla. Suunnittelija työskentelee yleensä yhteistyössä asiakkaan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että suunnitelma vastaa asiakkaan toiveita ja tarpeita.

Sosiaalinen muotoilu (englanniksi social design) on muotoilun alalaji, joka keskittyy yhteiskunnallisiin ja inhimillisiin haasteisiin ja pyrkii löytämään kestäviä ja vaikuttavia ratkaisuja niihin. Sosiaalinen muotoilu käyttää muotoilun menetelmiä ja ajattelutapaa yhteisöjen, yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Sosiaalinen muotoilu voi käsitellä esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmiä, ympäristöongelmia, koulutusjärjestelmiä tai köyhyyden vähentämistä. Tavoitteena on luoda ratkaisuja, jotka ovat kestäviä, toimivia ja yhteisöllisesti hyväksyttyjä.

Strateginen muotoilu on prosessi, joka yhdistää suunnittelun, liiketoiminnan kehittämisen ja strategian luomisen. Tavoitteena on kehittää monimutkaisiin ongelmiin innovatiivisia ratkaisuja, jotka auttavat yrityksiä menestymään ja kasvamaan.

Strategisen muotoilun prosessi sisältää useita vaiheita, kuten tutkimuksen, analyysin, ideoinnin, prototypoinnin ja testauksen. Sen avulla yritykset voivat luoda uusia tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja, jotka vastaavat markkinoiden tarpeisiin ja auttavat yrityksiä erottumaan kilpailijoistaan.

Strateginen muotoilija työskentelee yleensä monitieteisessä tiimissä ja vastaa suunnitteluprosessin suunnittelusta ja toteutuksesta. Hänen tehtävänään on ymmärtää käyttäjien tarpeet, yrityksen tavoitteet ja markkinoiden trendit ja muuntaa tämä ymmärrys innovatiivisiksi suunnitteluratkaisuiksi.

Strateginen muotoilija työskentelee usein monimutkaisten ongelmien parissa, joihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Hänen työnsä edellyttää luovaa ajattelua, tiimityötä, kommunikaatiotaitoja ja projektinhallintataitoja. Strateginen muotoilija voi työskennellä eri alojen yrityksissä, kuten teknologiayrityksissä, terveydenhuoltoalalla, julkisella sektorilla ja mainostoimistoissa, ja hänen työnsä voi kattaa monia eri suunnittelualoja, kuten palvelumuotoilu, brändin kehittäminen ja tuotekehitys.

Suunnitteluajurit ovat tekijöitä, jotka ohjaavat ja motivoivat suunnittelijan valintoja ja ratkaisuja. Ne voivat sisältää esimerkiksi taloudellisia, ekologisia, sosiaalisia, kulttuurisia tai esteettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat suunnitteluprosessiin ja lopputulokseen. Suunnittelijan tulisi tunnistaa ja arvioida suunnitteluajureitaan ja käyttää niitä hyödykseen suunnittelutyössä.

Taideteollinen muotoilu yhdistää taiteelliset ja käytännölliset elementit, korostaen käsityötaidot ja ainutlaatuisuus. Tämä muotoilumuoto voi sisältää yksittäisiä kappaleita ja pienempiä tuotantomääriä sekä keskittyä enemmän esteettisiin ja käsityöperinteisiin aspekteihin verrattuna teolliseen muotoiluun.

Teollinen muotoilu on muotoilun osa-alue, joka keskittyy teolliseen tuotantoon tarkoitettujen tuotteiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Se ottaa huomioon tuotteen käyttötarkoituksen, valmistettavuuden, kestävyyden, ergonomian ja esteettiset tekijät. Teollinen muotoilu on monitieteellistä ja siihen liittyy usein yhteistyötä tuotekehitysinsinöörien, markkinointiasiantuntijoiden ja muiden alan ammattilaisten kanssa.

Tulevaisuusmuotoilu on suunnittelun muoto, joka yhdistää tulevaisuuden skenaarioita, trendien analyysiä ja ennustamista, käyttäjäkeskeistä suunnittelua sekä prototypointia ja luo näin tulevaisuuden ratkaisuja. Tavoitteena on kehittää tulevaisuuden visioita, jotka ovat käyttäjälähtöisiä ja kestäviä, sekä tarjota ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin.

Tulevaisuusmuotoilu käyttää monia menetelmiä, kuten trendianalyysiä, heikkojen signaalien tunnistamista, ennakointityökaluja, skenaariotekniikkaa ja visuaalista kommunikointia. Tavoitteena on luoda innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja, jotka vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin.

Tunnelmamuotoilu tarkoittaa tilojen ja ympäristöjen suunnittelua, jossa keskitytään tunnelman luomiseen ja vahvistamiseen. Se voi sisältää muun muassa valaistuksen, värien, materiaalien ja äänimaailman suunnittelua. Tavoitteena on luoda tila, joka herättää halutunlaisia tuntemuksia ja tunnelmia, kuten rentoutumista, virkistäytymistä tai inspiroitumista. Tunnelmamuotoilua käytetään esimerkiksi hotelleissa, ravintoloissa ja kauppojen sisustuksessa.

Tuplatimantti-malli on palvelumuotoilun työkalu, joka auttaa palvelun kehittämisessä ja arvioinnissa. Malli kuvaa palvelun asiakaspolun vaiheet ja palvelun sisäisen toiminnan eri vaiheet.

Tuplatimantti-mallissa on kaksi timanttia: ensimmäinen timantti esittää palvelun kehittämisen vaiheet asiakkaan näkökulmasta, kun taas toinen timantti kuvaa palvelun sisäiset toiminnot ja resurssit. Mallin avulla voidaan arvioida, miten palvelun eri vaiheet toimivat ja missä kohdissa asiakaskokemus voi parantua.

Valosuunnittelu on prosessi, jossa suunnitellaan valaistusjärjestelmä tiettyyn tilaan tai ympäristöön. Valosuunnittelulla pyritään luomaan sopiva tunnelma ja korostamaan tilan arkkitehtuuria ja sisustusta. Tämä sisältää valaistuslaitteiden valinnan, valonlähteiden valinnan, valon värin ja intensiteetin säädön sekä valaisimien sijoittelun. On tärkeää ottaa huomioon myös energiatehokkuus ja ympäristöystävällisyys valaisinratkaisuja suunniteltaessa.

Yhteiskehittäminen on menetelmä, jossa eri osapuolet, kuten asiakkaat, käyttäjät, yritykset ja suunnittelijat, työskentelevät yhdessä kehittääkseen uusia tuotteita, palveluita tai ratkaisuja. Tavoitteena on saada mahdollisimman monipuolinen näkökulma ja hyödyntää erilaisia asiantuntemuksia ja ideoita. Yhteiskehittämisessä korostetaan yhteistyötä, avoimuutta ja vuorovaikutusta.

Äänenvaimennus tarkoittaa äänen voimakkuuden vähentämistä tietyssä tilassa tai ympäristössä. Se voi sisältää erilaisia menetelmiä, kuten äänieristystä, äänenvaimentimien käyttöä, akustiikkalevyjen asentamista tai muita akustisia ratkaisuja, joiden tarkoituksena on vähentää häiritseviä ääniä tai parantaa tilan akustiikkaa.

Äänisuunnittelu tarkoittaa äänimaiseman suunnittelua ja luomista esimerkiksi elokuviin, peleihin, mainoksiin ja muihin multimedia-alan projekteihin. Äänisuunnittelijat suunnittelevat äänimaiseman eri elementit kuten musiikin, äänitehosteet, dialogit ja ääniraidat, jotka luovat kokonaisvaltaisen äänikokemuksen.