Johanna Pöykkö
- Tekstiilitaide
- Visuaalinen taide
- Taiteilija
- Opettaja
- Pohjois-Pohjanmaa
- Kokenut
Olen kuvataiteilija / tekstiilitaiteilija, joka on kietoutunut lakanakankaaseen. Se on ollut materiaalina käytössä pitkään, ollen välillä sivuroolissa ja viime vuosina taas pääroolissa. Lakanakankaat muodostavat muistojen kudelman, jossa kätketyt viestit lomittuvat tilallisen kokemuksen kepeyteen.
Teoksissani huomio kiinnittyy usein toistuvaan viiltoon ja materiaalin työstämiseen, työn tekemiseen. Taiteilijana käsillä tekeminen on minulle vuorovaikutteisuutta materiaalin ja ajatusten kanssa. Käsin tekeminen välittää tärkeää informaatiota. Toisto, tekemisen rytmi vie ajatusta ja koko teosta eteenpäin. Taiteilijana olen tekemisessä läsnä.
Työhistoria
Koulutushistoria
Taideteollinen korkeakoulu
Taiteen maisteri
2000 – 2006
Helsingin yliopisto
Kasvatustieteen maisteri
1997 – 2003
Työnäytteet
2024
190x125cm x 30kplMaalauksia pinnoitetuille ja leikatuille lakanakankaille
Lapsena raahasin ulkoa vanhan kasvituen, puisen ritilikön, jonka laitoin patjan ja sängynreunan väliin pystyyn rajaamaan osan huonetilasta omakseni. Tämä muisto visualisoi kuluneen talven kokemuksiani oman tilan tarpeesta, oman tilan rajaamisesta ja oman ajan oikeudesta. Teos lähti liikkeelle ajan ja tilan rajaamisen tarpeesta. Samalla se on maalauksia tilassa. Leikkiä väreillä, niiden rinnastuksilla ja niiden väliin jäävällä tilalla. Näyttelyt ovat minulle mahdollisuus rakentaa todeksi visuaalinen maailma, josta voin kokea vain palasia pienellä työhuoneellani. Rajat mielletään esteiksi, seiniksi, panssarivaunuin suojeltaviksi. Leijuvat keveät rajaukset ovat käsin poistyönnettävissä. Mene kauemmas. Tarvitsen tilaa.’Teos on ollut esillä Galleria Huudossa Helsingissä 6-7/2024 ja Galleria Napassa Rovaniemellä 7-8/2024.
InstallaatioKäsityöLeikkausMaalaus
Installaatio 300x300x400cmSerigrafia ja maalaus pinnoitetulle lakanakankaalle, leikkaus, puhaltimet
Yritän johdatella omaa tekemistäni niin, että uudet suunnitelmat eivät tarvitse aina uusia, vaikkakin kierrätettyjä, materiaaleja. Se on sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä että oman tekemisen tarkastelua. Jo aiemmin käytetyissä teosmateriaaleissa on läsnä aiemmat ajatukset, onnistumiset ja epävarmuudet. Niiden äärellä palaa kysymykseen ”Mitä yritän kertoa?”.Mitä yritän kertoa ja mitä tavoittelen, sekoittuu esillä olevassa installaatiossa ulkopuolelta tuleviin pyyntöihin, odotuksiin ja toiveisiin. Kun alakouluikäinen poikani oli purkamassa kanssani isoa installaatiotani Galleria Mältinrannassa Tampereella maaliskuussa 2023, hän ehdotti, että tekisin seuraavaksi värikkään hurrikaanin. Samaan tyyliin, kuin pyydetään yhteisessä piirustushetkessä, että piirrä seuraavaksi kissa.Hurrikaanin syntymiseen tarvitaan jokin liikkeelle paneva häiriö ilmakehässä. Hurrikaani on tulossa joksikin, menossa johonkin. Taideprosessi etenee saman tyyppisesti. Pitkän ajatusprosessin tulos kiteytyy jonkin ärsykkeen vaikutuksesta nähtävillä olevaksi prosessiksi, joka sekin voi olla vielä menossa johonkin.Hurrikaanit tasaavat ilmakehän lämpötilaeroja, mutta eivät ratkaise ilmastonmuutosta. Taide sisältää kaikki ne toiminnot ja tuotteet, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemia tunnevaikutuksia.Värikäs hurrikaani syntyi kutsunäyttelyyn Porvoon taiteilijaseuran Galleria Fikkaan.
Installaatio
2023
Metallirunko, käytetyt lakanat, punonta. Halkaisija 350cm, korkeus 145cm.
Tutkin Kietoutuneet – teeman alla ihmisen jälkiä lakanalla, kääntyilyä, painaumia, nihkeyttä, painolastia. Unen ja unettomuuden muistoa. Haluan tuoda visuaalisesti esille ihmisyyden yleisiä kokemuksia. Unettomuus on valvotussa yössä hyvin yksinäistä. Kokemuksen kohtaaminen yleisessä tilassa tuo perspektiiviä ja kollektiivisuutta. ”Unettomuuden kehä” pitää sisällään lukuisat eri syistä huonosti nukutut ja valvotut yöt. Ihmisyyden ydin on nukkumisen opettelua ja nukkumisesta kiinni pitämistä. Ilman sitä arkea on tahmea suorittaa, unelmia mahdotonta tavoitella. Voiko menestyjistä ja ei-menestyjistä päätellä, kuka nukkuu hyvin ja kuka ei? Voiko nukkumattomuudesta huolimatta selvitä päivästä ja seuraavasta? Miten ylitän taas sudenhetken? Fyysisesti teos muodostuu metallisesta rungosta, jonka pystytankojen lomaan olen kutonut käytetyistä lakanoista kudoksen, pinnan, joka kantaa lukuisien ihmisien unen/unettomuuden muistoa. Lakanat ovat harmaantuneita, kellastuneita ja läikkäisiä.
KudontaOff-loom kudonta
2023
Leikattu lakana, metallipuikot. 400x300x25cm.
Teoksen ajatus syntyi alkuvuodesta 2023. Samaan aikaan, kun Ukrainan hyökkäyssota vain jatkuu ja maanjäristys tuhoaa, mietin, mitä haluan luoda. A.Kuutio kirjoittaa Taide-lehdessä 1/2023 ”Onko taiteen tekemisessä mitään järkeä?” Ensimmäinen hänen tarjoamansa vastaus on ”Taide on lupaus elämästä, jossa on holistista alkuvoimaa, elämän eheyttä ja vitalistista tunneyhteyttä.” Tutkin olemista tässä ajassa. Yritän ymmärtää tarvettani tehdä ja samaan aikaan kyseenalaistan sen. Tekemisessäni sekoittuu materiaalisuus ja työskentelyn aikana prosessoimani ajatukset. Teos on ollut esillä Oulun Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlanäyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa kesällä 2023. Teos koostuu 39:stä viilloille leikatusta lakanakankaan palasesta. Palaset roikkuvat ohuista metallipuikoista.
InstallaatioOma tekniikka
2022
Serigrafia kankaalle, pinnoitus, leikkaus. 850x450x140cm. Oys 2030, Oulun yliopistollinen sairaala, Oulu.
Julkinen teos Oys2030 A-rakennus 1 krs valokuilu. Oulun yliopistollinen sairaala, Oulu. Oli ilo päästä tekemään lakanakankainen teos Oulun uuteen sairaalaan. Lakanat liittyvät voimakkaasti sairaalan rutiineihin. Sairaalaan mennessä, joutuessa tai päästessä, ei tarvitse miettiä, otanko omat lakanat mukaan. Siellä on sänkyjä valmiiksi pedattuina rivissä odottamassa. Samat lakanat kiertävät pesulan kautta käyttäjältä toiselle. Niissä on tuskailtu, iloittu, surtu. Teoksen sijaintipaikka on Lasten- ja naistentautien osasto. Se nousee kahvilan yläpuolelle kolmen kerroksen korkeuteen. Teoksen olemus muuttuu, riippuen mistä kerroksesta sitä katselee.
Oma tekniikka
2023
Käännöksiä installaatio Galleria Mältinrannassa Tampereella. Serigrafia ja maalaus pinnoitetulle lakanakankaalle, viiltely.
Käännöksiä viittaa päämäärään ja tavoitteeseen. Se viittaa sekä ajatusten muuttumiseen että tavoitteiden muuttumiseen. Elämä ei ole suoraviivaista. Voi olla tarve kääntyä, vaihtaa suuntaa, tehdä käännös. Välillä käännös tapahtuu tahtomattamme. Käännöksiä ovat taitteet ja uukkarit. Taitteet ovat käänteentekeviä, rajakohtia. Taitteet, viikatut, vekit ja polvekkeet viittaavat myös fyysiseen materiaan. Installaation osat ovat valmistuneet vuosina 2021-2023.
InstallaatioLeikkausMaalausOma tekniikkaOmpeluSerigrafia
2023
Kolme teosta, joista kussakin kolme vanhaa lakanaa, leikkaus, pigmenttivärit kankaalle. Yhden koko 175x85x50cm.
Tutkin olemista tässä ajassa. Värit ovat viiltojen ohella pääosassa. Ne ovat ajan värit, jotka kertovat uhkasta, toivosta, rohkeudesta, luottamuksesta, arvostuksesta ja lahjasta. Väriympyräajattelu korreloi ympäröivää todellisuutta. Värit eivät ole latauksista vapaita. Pääkuvassa teokset tummasta vaaleaan: Suru, Rohkeus ja Arvostus
Oma tekniikka
2023
Installaatio; kierrätetyt lakanat, ompelu, leikkaus, 500x500x500cm.
Lakanat, joissa on nukuttu ja valvottu, kantavat menneisyyttä mukanaan. Menneisyys voi olla turvaverkko, joka kannattelee. Se voi olla myös kasa kokemuksia, jotka haluaa kerätä myttyyn ja jättää taakseen. Mitä meillä on, jos ei ole enää toivoa? Miten silloin jaksaa?Installaation osat ovat syntyneet vuosina 2022-2023. Esillä Kemin taidemuseossa kesän 2023.
Installaatio
2023
Pinnoitetut lakanat, leikkaus, moottoroitu metallinen ripustustekniikka 350x150x150cm.
Osana installaatiota Toivo Kemin taidemuseossa kesällä 2023.
Oma tekniikka
2022
Maalaus pinnoitetulle lakanakankaalle. 350x700x350cm.
Mitä kannamme mukanamme? Mitä näemme, kun katsomme samaa näkyä? Minkä läpi katsomme sitä? On aika ennen koronaa. On aika ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. On aika ennen huolta. On aika ennen iloa. On tämä hetki. Ihmisyys suhteessa omiin ja rinnalla kulkevien kokemuksiin. Ihmisyys, suhteet toisiin ihmisiin, kulkee osana taiteen tekemistäni. Niitä mietin maalatessani ja leikatessani kangasta. Taiteen tekemiseni lähtee materiaalisesti usein liikkeelle valkoisesta lakanakankaasta. Työstän sitä serigrafialla, maalaamalla, pinnoittamalla, leikkaamalla ja ompelemalla. Näistä kangaselementeistä rakennan tiloja ja tilallisia teoksia. Olen viime aikoina työskennellyt isojen tilallisten teosten parissa. Lapsuuden lakanamajojen mittakaava on kasvanut samassa suhteessa kuin tekijä. Onko taide olemassaolon dokumentointia vai itseilmaisua? Minulle taiteen tekeminen on ajan viettämistä ajatusteni kanssa. Tavoittelen jotain näkyä, jonka haluan muidenkin näkevän. Katsomme samaa näkyä kukin omista lähtökohdistamme. Kuinka kauas taakse muistan? Kuinka kauas eteenpäin kuvittelen? Kaaret Poriginalgalleriassa Porissa 2022
Installaatio